Näyttely huomenna, jee kivaa!

Huomenna 20 marraskuuta on kiva päivä. Silloin avautuu Ulvilan kirjastossa revontulikuvanäyttelyni “Taivaan tulet”. Avajaiset ovat klo 16. Näytillä on syyskuussa Lapin reissulla otettuja kuvia, mutta myös joitain aiemmin Porissa meren rannalla ja Pomarkussa Isonevan soiden suojelualueella otettuja.

Minähän on aikalailla hulluna revontuliin. Aloitin koko valokuvaukseni nimenomaan siitä, vajaa kymmenisen vuotta sitten. Jokainen revontuliyö on erilainen, eikä koskaan voi varmasti ennustaa mitä tulee tapahtumaan. Jos mitään!

Olin puhumassa paikallisessa kameraseurassa revontulikuvauksessa otsikolla, “Mitä olen oppinut revontulikuvauksesta mokien kautta!” Se oli minulle, innokkaalle, itseoppineelle aika sopiva lähestymisnäkökulma. (Nykyisessä valokuvaajan ammattitutkinnossa ei revontulia käsitellä, ellei sitten me harrastajat niistä puhuta)

On hyvä, jos on jonkinlainen muistilista olemassa kuvausreissulle lähtiessä, jonka avulla tarkastaa, että mukana on kaikki tarvittava, vaikkapa vara-akkuja ja mielellään lämpimässä taskussa, koska ne voi kylmässä tyhjentyä itsestään. Kamerassa on tärkeää pystyä sulkemaan kaikki automaattiasetukset, koska ne eivät toimi pimeässä. Aukko mahdollisimman isolle ja mielellään herkkyyttä riittävästi ISO arvoa lisäämällä. Vihreistä revontulista saa parhaiten terävää kuvaa jos pitää ajan sekunnin tienoilla, punaiset näkyvät puolestaan paremmin jos pidentää aikaa 10 sekuntiin tai joskus pitempäänkin. Mutta asetuksia kuuluu vaihdella ja etsiä juuri siihen hetkeen sopivin yhdistelmä. Revontuliin ei kannata tarkentaa vaan tähtiin. Ja tarkennusta kannattaa tarkistaa vähän väliä, ainakin minä teen niin, koska esimerkiksi lämmityspantaa objektiivin ympärille laittaessa tai kameran suuntausta jalustassa vaihtaessa herkästi saattaa huitaista tarkennuksen pois paikoiltaan.

Lämpimät vaatteet on myös todella tärkeät koska useimmiten joutuu odottamaan ennenkuin mitään tapahtuu. Jos tapahtuu! Kuvaushanskat joista saa tarvittaessa muutaman sormenpään ulos ja takaisin lämpimään ovat myös erittäin tärkeitä. Ja kärsivällisyys ja rauhallisuus. Koska silloin kun alkaa jotain tapahtumaan, tuntuu usein siltä, että sitä tapahtuu joka puolella ja kaikki muuttuu nopeaan tahtiin. Pitää vain tyynesti kääntää ja säätää ja siirtyä tarvittaessa. Olen hosumalla kaatunut kerran pimeässä kuvatessa selälleni ja kamerahan lensi suoraa silmäkuopan reunaan. Ennenkuin lähdettiin minnekään lääkäriin kuvasin tietysti mustalla silmällä revontulet valmiiksi, muiden kuvaajien kauhuksi. Murtuma korjattiin leikkauksella, ja ihan hyvä siitä tuli. Opin vaan tärkeän läksyn, sitä rauhallisuutta ja harkintaa tarvitaan. Ja kärsivällisyyttä.

Jos satut liikkumaan kotikaupunkini lähettyvillä, siis Ulvilassa huomenna, niin tervetuloa näyttelyn avajaisiin klo 16 alkaen. Näyttely on auki 9.12 asti.

Lisäilen tänne joitain uusia kuviani lähiaikoina, että täälltä niitä sitten näkee ja jos jonkun haluaa omalle seinälleen tai lahjaksi, niin täältä verkkokaupasta löytyy. Ja ellei löydy, otahan yhteyttä.

Iloista yökuvaajien aikaa, syksyä ja talvea!

Tuikku

I